Kuulluksi tulemisen kokemukset

Tähän postaukseen on koottu 10 eri nuoren kokemuksia lastensuojelusta.

Muistan aina kun muutin toisesta kaupungista Helsinkiin, ja lähetteeni edellisen asuinkaupungin nuoriso mielenterveyspuolelta Helsingin aikuismielenterveyspuolelle ei mennyt läpi. Olin siihen aikaan työpajalla, ja työpajan erityisohjaaja, joka tiesi tilanteeni huonouden, varasi minulle uuden lääkäriajan Helsingistä. Hän tuli mukaani lääkäriin ja...

En tiiä voiko tähän näin vastata, mutta mulla on kyl niin hyvät vanhemmat että niiden kanssa mä voi jutella mistä vaan. Kaikista kaveri asioista, koulupäivästä ja tästä elämästä. Ne kuuntelee ja auttaa, mutta ei ne kaikkia ymmärrä ja välillä antaa myös ohjeita, että et sä voi tolleen tehdä. Sehän vähän välillä ärsyttää. Ne haluaa kuitenkin mulle...

Mulla on ollut vaikeita aikoja, ensin kävin juttelemassa meidän koulun terkalle. Minusta tuntui, että ei se oikein mua ymmärrä. Sitten varmaan vuoden päästä mä menin meidän koulun kuraattorille Hannalle sanoo, että mä en oikein jaksa ja ahistaa tulla kouluun. Se kuunteli mua ja otti yhteyttä minun vanhempiin. Mä oon saanut paljon apua. Toivois että...

Minä tiedän heti kuka aikuinen on sellainen, jolle voi aina sanoa oman mielipiteen, joka kuuntelee, kannustaa ja opettaa maailman parhaiten tanssia. Huomaa kun onnistuu ja antaa palautetta. Sillä tavoin tulee huomatuksi, monet aikuiset ei huomaa että meillä nuorillakin on monenlaisia taitoja ja me ollaan monessa asioissa hyviä. Se on aikuinen on...

Mä en ymmärrä miks me ei saatas tehä virheitä. Heti pienestä jutusta tulee joku rangaistus. Aikusetki tekee virheitä niin miks me ei saatas. Meidän pitäis olla jotenki täydellisiä. Mulla oli opettaja, joka jotenki ymmärsi meitä. Se oli tosi tiukka, mutta kuunteli meitä ja kysy miten meillä menee ja mitä kuuluu. Se tuli puoliväliin vastaan. Se ei...

Nuorempana olin tosi ilkeä aikuisille. Kiusasin niitä ja yritin saada niitä hermostumaan. Monesti onnistuin. Ne aikuiset hermostu muhun ja saatto huutaa mulle takasi ja puhua ikävästi. Ku tilanteita käytiin läpi, niin mun piti aina pyytää anteeksi. Kerran yks aikuinen yllättäen pyysi multa anteeksi. Ihmettelin miks. Mähän olin käyttäytynyt...

Semmoset työntekijät on hyviä, jotka ei yritä saada meitä tiettyyn muottiin. Ne antaa meidän olla semmosia ku ollaan ja antaa meidän unelmoida eikä lyttää niitä tai kerro omia mielipiteitään niistä. Jokku väheksyy meidän mielipiteitä ja sanoo "et sää voi olla tuota mieltä". Semmosten kaa ei kiinnosta jutella.

Mulla oli elämässä paljon meneillään ja ne asiat paino mun mieltä. Olin välillä tosi kiukkuinen ja ärsyttävä laitoksen työntekijöille. Purin niihin mun pahaa oloa. Yks työntekijä huomas, että mua painaa joku juttu. Sitä ei haitannut että kiukkusin sille vaan se kuunteli. Se hyväksy, että mullaki saa olla huonoja päiviä ja kesti mun tunteen...

Meillä oli aikaisemmin ehkä maailman paras liikkaope. Sellainen joka huomioi kaikki, kysyi jos oli huonompi päivä. Se tuntuu kivalta kun kysytään miten sulla menee, onko jotain huolii tai murheita. Kaikki opet ei oo sellasii, osa ei vaan välitä tai ei niillä kiinnosta mitä sulle kuuluu.

Aiemmassa koulussa (eri paikkakunnalla) sai olla mukana suunnittelemassa lukujärjestystä / kurssitarjotinta, mikä oli tosi hyvä systeemi. Siinä huomioitiin myös meidän omat toiveet.

Aiemmassa koulussa oli tosi pitkään koulukiusaamista ja kerroin siitä riparilla ohjaajalle. Kiusaaminen oli nimittelyä ja sellasta. Riparin ohjaaja jutteli siitä mun kanssa useamman kerran ja sai kertomaan asiasta lopulta omille vanhemmille, jotka olivat yhteydessä koululle. Vanhemmat ottivat kiusaamisen tosissaan, opettajia asia "ei kiinnostanut"....

Sillon ku on huono päivä, mieli maassa, ni aikuisen olis hyvä tehä alote, tulla kysymään miten menee. Ei oo nuoren helppo tulla puhumaan aikuiselle. Suomi ei oo turvallinen paikka, pitäis sitä parantaa. Tarvitaan enemmän tukee, työntekijöitä, ja paikkoja mihin vois vaikka soittaa.